13.04.2022
Hej alla människor!
Vähän on taas tekemällä tehty tuo otsikko. Emme lähde silti hätääntymään, sillä tämä blogi ei otsikostaan huolimatta kerro tiibetiläisten tantramunkkien kulhohoidoista, vaan ihan jostain toisenlaisesta sooniseta, vähän ärhäkämmästä sielun ja mielen hoidosta.
No mutta kumminkin. Postilaatikolla tuossa kipaisin, niin sinne oli Posti-Pate kuljettanut pitkään havittelemani bändipaidan. Hihkaisin että siinähän se nyt on, paita sekä seuraava blogin aihe, kerta mun kaikkiaan! Naapuri tsiikaili vähän sillä ilmeellä, että jokseenkin omalaatuinen on tuo kaveri, kun keskellä päivää postilaatikolla noin riemukkaasti ilakoi.
Tätä kyseistä paitaa olen kyllä todella pitkään havitellut, nyt vihdoin löyty. Tilasin saman tien siis kaksi.
Mistäkö moinen havittelu? Vuosien etsimisen jälkeen piinaksi asti itselle muotoutunut jo vähän älytönkin mielihalu, ja kyseessä on kumminkin mielestäni yksi mageimpia ja rockeimpia levynkansia mitä on, ja aivan älyttömän kova myös albumin musiikillinen sisältökin!
Ensin lyhyesti bändistä The Cult. Brittiläinen yhtye, joka on tuupannut tulemaan vuodesta 1984 tällä kyseisellä nimellä. Tuona vuonna ilmestyi myös ensimmäinen tekele Dreamtime. Kymmenen albumia ilmestynyt tähän mennessä ja vieläkin ovat kaikkien vaiheiden, taukojen, päihdeongelmien ja re-unioiden jälkeen voimissaan.
Kolmas albumi Electric (1987) aiheutti heille jo pientä breikkaamista ja maailmalla esiintymisiä. Tätähän tuotteli Rick Rubin osittain. Rubinhan on siis tämä tuottajahirmu, jonka listalla on mm. Metallica, Red Hot Chili Peppers, Johnny Cash, Adele, Mick Jagger, Tom Petty, Slayer… ihan siis tällanen tyypillinen “ketä meitä siinä nyt oli” –tyyppinen lista.
Niinkuin aika moni meistä muistakin, kitaristi Billy Duffy ja laulajaepeli Ian Astbury päättivät muuttaa Los Angelesiin, isomman soundin ja suosion perässä. Päätyivät siitä sitten kumminkin tekemään neljättä albumiaan kanadalaisen tuottajahirmu Bob Rockin kanssa Kanadaan, kun eivät brittiorkkana halunneet kuitenkaan liian amerikkalaisen kuuloista albumia. Tämä yhteistyön voinee katsoa jossain määrin onnistuneenkin, myihän kyseinen Sonic Temple –albumi platinaa Yhdysvalloissa ja kapusi hyville sijoille myös billboard-listoilla.
Sonic Temple oli myös ehkä se ensimmäinen isommasti breikannut lettu myös Bob Rockille. Tämän jälkeenhän Rock tuotti mm. Metallican kuusi albumia (mm. Metallican “Mustan albumin"), Bon Jovia, David Lee Rothia, Cheriä, Motley Crüeta, ja ketä meitä siinä nyt taas oli… pitänee muuten blogistella joskus näitä tuottajajannujakin hieman (note to self).
Sonic Temple –albumille demottiin ensin 14 biisiä, joihin rummut paukutteli Kiss-orkesterista tuttu Eric Singer. Ei kuitenkaan kissamiehellä oikein lähteny, joten duunattiin uusi 15 biisin demo, jossa rummut veteli Bob Rockin bändistä Chris Taylor.
Vaan eipä kelevanna vielä sekkään, ja levylle päätyi lopulta sieltä Kandasta Bryan Adamsin rumpali Mickey Curry. Joka on muuten aivan hemmetin kovan luokan pannukuski. Ja kuuluu just näihin rumpaleihin, joista ei tyyliin "koskaan puhuta". Mies on soittelut mm. Alice Cooperin, Tina Turnerin, Cherin, Elvis Costellon, Tom Waitsin, Survivorin (ja ketä meitä siinä taas oli) kanssa!
The Cult lähti albumin julkaisun jälkeen rundille Metallican lämppäriksi, ja kun Mickey Curry ei omien kiinnityksiensä takia ehtinyt, rumpaliksi kiertueelle tuli Matt Sorum. Sama seppä, joka myöhemmin nähtiin mm. Guns N´ Rosesin pannuhuoneessa, Steven Adlerin päihdevehkelyiden takia.
Tältä albumilta ehkä ne kaksi suosituimpaa ja kuuluisimpaa kipaletta ovat tämä tämä Fire Woman…
...ja toisena tämä Edie (Ciao Baby), joka muuten on omistettu underground-elokuvien näyttelijättärelle ja valokuvamallille Edith Minturn “Edie” Sedgwickille. Sama tsubu tunnettiin myös yhtenä Andy Warholin “supertähdistä”. Kärsi monista pyykkisistä sairauksista, ja oli siinä ohella myös harjaantunut kleptomaani. Menehtyi päihteisiin 28-vuotiaana.
Ja sitten Luigi-sedän omat suosikit!
Eli tämä. Voi veljet tässä tuota Ian Astburyn vokaalisuoritusta, jos missä tahansa muuallakin. Ihan tajuton tuo herran soundi! Astbury kuuluu kyllä Luigi-herran Top 3 -miesvokalisteihin. Kevyestikin vielä!
Tekivät 2019 Sonic Templen kunniaksi kiertueen, kun albumi täytti 30 vuotta. Enpä nähnyt. Enkä ole toistaiseksi vielä muutenkaan nähnyt The Cultia livenä. Se tilanne pitää, jos suinkin vaan mahdollista, vielä jossakin vaiheessa korjata. Voi kyllä olla että sillä keikalla pakahdun palasiksi…
Semmosia höpötyksiä tällä kertaa! Jos haluatte siinä valtavassa dadaismin kaipuussanne kuunnella välillä erittäin hienon, ison ja rehellisen kitararock-albumin, niin Sonic Templeä kovempaa levyä en kyllä nyt tähän hätään keksi. Appetite For Destructionin kaikki nyt muutenkin osaa jo ulkoa. Tämä soimaan, siiderin sihinää, ja kesää kohti! UGH!
Have Mercy!
- Luigi
26.04.2022
Tässä kohtaa alkaa tuo vappu rysähdellä niskaan, niin katotaas saadaanko tunnelmaa kohotettua hieman erikoisesti jopa musiikin teorian kautta.
Lue lisää30.03.2022
Vähän on nyt Luigilla ideat vähissä, niin laitan teille linkkejä ja vinkkejä taas tulemaan sellasista mitä ette nyt ihan välttis tiedä tai ole kuulleet.
Lue lisää17.03.2022
Automankassa soi nostalgisesti Pat Benatar, ja jäin siinä miettimään muita neitokaisia, jotka suhaili 80-luvulla hard rockin ja kuka minkäkin kimpussa.
Lue lisää14.02.2022
Niinkuin edellisessä blogissa mainitsin, en voi olla käymättä läpi myös kevyempää, mutta silti rokkaavaa vuotta 1983.
Lue lisää11.02.2022
Ei mahda olla todellistakaan juuri 1983 vuoden aikana ilmestyneet musiikilliset julkaisut. Jopa järjenvastaiselta tuntuva kattaus aivan klassikoiksi muodostuneita albumeita.
Lue lisää26.01.2022
Katsastus-elokuvasta lainatulla nerokkaalla, mutta lyhyellä tuskailulla jatkan siitä mihin viimeksi jäin.
Lue lisää12.01.2022
2000-luvun vaihteessa ilmaantui tämmönen termi, ehkä tunnetummin Scandinavian Action Rock. Muutamat ruotsalaiset bändit tartuttivat kyllä tyylinsä suotuisasti muutamiin naapureihinkin.
Lue lisää08.12.2021
Hou Hou! Luigi-setä toivottaa oikein napakkaa joulua ja parempaa uutta vuotta kaikille obligatorisesti!
Lue lisää01.12.2021
Kyllä kuuluu tämä musiikkityyli vahvasti ainakin Luigi-sedän kasariuteen, ja selkeästi ansaitsee aivan ikioman sijansa.
Lue lisää23.11.2021
Juolahti tässä taasen mieleeni muutama kasarille haiskahtava yhtye ja musiikkinumero, eli laitetaas taas tämmönen linkit&vinkit -blogi taas tähän väliin.
Lue lisää10.11.2021
Rumpalistit ovat jääneet kyllä nyt turhan vähälle huomiolle. Puretaas nyt vähän Luigi-sedän tuskaa näiltä osin.
Lue lisää02.11.2021
Tilanne oli Luigi-sedän nuoruudessa kumminkin se, että Udo ja Accept oli bändeistä jossain vaiheessa ylivoimaisesti numero yksi.
Lue lisää27.10.2021
Thrash on engelskaa ja tarkoittaa `piestä` tai `hakata` (kepillä, ruoskalla yms.) Ei siis “roskametallia”.
Lue lisää20.10.2021
Luigistakaan ei ole tuossa vaiheessa vielä ollut edes ajatusta olemassa, kun viiksiniekka Rudolf Schenker jo polki pumppua pystyyn!
Lue lisää13.10.2021
Jos ei toimittajat näitä tyylilajeja keksi, niin muusikot sitten itse.
Lue lisää05.10.2021
Tää on nyt jatkoa edelliselle blogille ihan siitä syystä, että unohtu muutama hyvä linkkivinkki.
Lue lisää29.09.2021
Tällä kertaa tulee tällänen "Luigi-sedän linkkivinkit” -tyylinen ratkaisu. Pudottelen tähän kaikenlaisia linkkejä bändeihin, joita ette ehkä välttämättä ole kuulleet.
Lue lisää22.09.2021
Pari sanaa Senjutsusta (vielä sittenkin) ja sitten asiaan: Peer Günt! Jipii jipii!
Lue lisää14.09.2021
Uuden Iron Maidenin levyn kannessa Eddie touhuaa samuraina, mutta tiesitkö että samuraihommista ammennettiin jo Piece Of Mind-levyllä?
Lue lisää08.09.2021
Tänään käytämme Glenn Hughesia irrallisena ja kömpelönä kirjallisena siirtymätekniikkana ja viittauksena siihen mitä aiotaan käsitellä tällä kertaa.
Lue lisää01.09.2021
Edellisen blogin Sykestelyn johdosta tötöilin yhtenä iltana aasinsillalla ja törmäsin kuulokkeet päässä Scott Gorhamiin.
Lue lisää17.08.2021
Pysytellään vielä tämän kerran Texasissa, kun sinne kerran edellisessäkin blogissa eksyttiin. King's X – maybe famous, but never heard?
Lue lisää11.08.2021
Varmaan on nämä kaks agenttia jotain kaukaista sukua keskenään.
Lue lisää04.08.2021
Tämä blogi on luonnollisesti omistettu viime viikolla pois nukkuneelle kaikkien tuntemalle pitkäpartaiselle bassohahmolle.
Lue lisää28.07.2021
Onneksi eräs lukijani (näitä tosiaan lukee joku!) osasi kysäistä "sen jonkun japanilaisen bändin" perään, niin sieltähän se muistilokeroista kaivelemalla löytyi: Loudness!
Lue lisää21.07.2021
Jos tuntuu pieniltä kuviot täällä härmässä, niin ei ne isot ole tuollakaan Kaliforniassa. Anyways, hyvää syntymäpäivää Martinin Jimille!
Lue lisää16.06.2021
“Pitikö tuotakin mennä sorkkimaan”, “alkuperäinen on niin paljon parempi”, “olisivat nyt antaneet olla”, “mutta tämähän on parempi kuin alkuperäinen!”... jne. Loputon keskustelun ja kiistan aihe, ja jossain määrin ihan viihdyttävääkin ajanvietettä ja -kuluketta!
Lue lisää16.06.2021
Heti kun silmänsä saa auki, niin aivan samalla sekunnilla pyörähtää myös aivo-jukebox käyntiin. Se kun saattaa se soittolistaton beelsebubin aamuradio rajuimillaan olla jostain Ritva Oksasesta Arja Saijonmaan ruotsinkieliseen tuotantoon.
Lue lisää15.06.2021
Jäi tuosta ensimmäisestä blogista mielenpäälle pyörimään tollaset vähän rapsakammat autoilubiisit, niin sitäpähän myöten tuolta alitajunnasta paukahti tämmöinen Rainbow:n kipale albumilta Bent Out Of Shape.
Lue lisää28.03.2021
Musiikki-antropologi Luigi Benzini perkaa Kasarikeskiviikko-blogissa läpi nuoruutensa hevimpiä musiikkielämyksiä ja jakelee anekdootteja permanenttipäisistä sankareista sukkahousuissa. Uusi blogi julkaistaan joka keskiviikkona osoitteena www.muuntaja666.fi.
Lue lisää